”Mutta kaikki muuttuu, kun vain saan hänet ymmärtämään, että hän tarvitsee minua.”

Asta opiskelee psykologiaa ja törmää yliopistolla Aaroniin, pillereitä välipaloikseen napsivaan jatko-opiskelijaan. Aaron elää syvällä Tässä Hetkessä – hänen maailmansa on täydellinen, täynnä vapautta ja nautintoja. Aaronin erikoinen säteily saa Astan rakastumaan ja muuttamaan kommuuniin, jossa lempeät enkelit juhlivat öisin ja kärpäsentoukat putoilevat katosta päivisin.

Katja Myllyviidan esikoisromaanissa juostaan kiitolaukkaa pakoon arjen tyhjyyttä, luurangot yritetään sysätä syvemmälle kaappeihin, jottei minuuden kiilto naarmuuntuisi. Loistavaa on väkevä kuvaus nuorista aikuisista, jotka tavoittelevat isoin panoksin onnellisuuden hymyilevää naamiota. Se on myös romaani kivikoista sukupolvien välillä: menneisyyden haamut vainoavat kilpaa nykyhetken painajaisten kanssa. Myllyviidan kirpeänraikas kieli leikkaa pimeyteen viistoja valoja, jotka viitoittavat tietä kohti tunnelin suuta.