"En ole sotasankari, mutta olin siellä viisi vuotta", toteaa eräs tämän kirjan kertojista.

Naisten marssiin on koottu yli viidenkymmenen rintamalla olleen naisen muistelmia, jotka kyllä kertovat sankaruudesta, arkipäivän sankaruudesta poikkeusoloissa. Millaista oli olla morsian, vaimo tai äiti, kun mies tai poika oli rintamalla? Miten kotiväki suhtautui lotaksi aikovan tyttären suunnitelmiin? Millaisiin töihin naiset rintamalla joutuivat, miten erilaisista oloista tulleet tytöt selviytyivät?

Naiset kertovat kiihkottomasti vaikeista ajoista. Muisteluista syntyy värikäs kuva siitä, miten sopu antoi sijaa ahtaissa asunnoissa, joissa yhteishenkeä lisäsi taistelu syöpäläisarmeijaa vastaan, miten vähistä elintarvikkeista yritettiin saaa ruokaa joukoille milloin minkäkinlaisissa oloissa, miten hoidettiin viestiyhteyksiä, millaisissa oloissa sairaanhoitajat ja lääkärit työskentelivät, millaisiin vähältä piti -tilanteisiin jouduttiin ja miten huumori ja elämänusko auttoivat yli raskaiden vuosien.