Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestö muodostivat yhdessä mahtitekijän suomalaisessa yhteiskunnassa maailmansotien välisenä aikana (1918-1939). Sotavuosina (1939-1944) ne toimivat maanpuolustuksen kantavina voimina niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Lotta Svärd ja suojeluskunnat olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta niiden aate ja ideologia olivat yhteiset, samoin usein myös käytännön toimintamuodot.

Miehille tarkoitettu suojeluskuntajärjestö perustettiin sisällissodan jälkeen uudelleen vuonna 1918 ja sen sisarjärjestö Lotta Svärd vuotta myöhemmin. Suojeluskuntien poikatoiminta käynnistyi vuonna 1928. Tytöille tarkoitettujen pikkulottaosastojen perustaminen kolme vuotta myöhemmin oli viimeinen vaihe tämän "suojeluskuntaperheen" osasten yhdistämisessä.

Väitöskirja tarkastelee suojeluskuntalaista perhepiiriä ja sen sukupuolijärjestystä valtakunnallisena järjestörakennelmana sekä mikrohistoriallisena paikallisena ilmiönä Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Jurvan tutkimuksen avulla pyritään tekemään ymmärrettäväksi isänmaallisten aatteiden konkretisoitumista suomalaisen maaseutuyhteisön arjessa. Moniulotteinen analyysi täydentää ja haastaa aiempaa tutkimusta ja avaa uusia näkökulmia suomalaiseen 1920-1940-lukujen sukupuolijärjestelmään.