”Tämä on minun koti.
Mutta tämä ei ole minun koti.
Tämä ei ole minun sänky
eikä tuo ole minun tuoli.
Tämä ei ole minun pöytä
eikä tuo ole minun hylly.
Kaikki tavarat on lainattu,
minun koti on lainakoti.”

Aysha on saapunut yksin vieraaseen maahan, Suomeen. Hän asuu vastaanottokeskuksessa muiden lasten kanssa. Joskus muut lapset sanovat jotain
tyhmää ja Aysha ei löydä sanoja vastatakseen. Ympärillä olevat aikuiset ovat ystävällisiä ja yrittävät parhaansa, laittavat ruokaa ja syövät yhdessä Ayshan kanssa, juttelevat ja silittävät Ayshan hiuksia. Mutta he eivät ole äiti. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Kukaan ei edes voi olla äiti, koti-ikävä ja anjero-letun tuoksu elää edelleen Ayshan muistoissa.
Melankolinen, kaunis kuvakirja kertoo pienen tytön haavoista, jotka eivät koskaan katoa tai parane.
Kirjan on suomentanut Katri Tapola.