Kun Hanna Jensen saa vuonna 2015 tietää äitinsä sairastuneen muistisairauteen, on hänen muistisairaan isänsä kuolemasta ehtinyt kulua vain kolme vuotta. Alkaa omaishoitajan toinen kierros, jonka aikana Jensen huomaa heti, ettei isän hoitaminen ole pätevöittänyt häntä äidin hoitamiseen. Jokainen muistisairas ihminen sairastaa omalla tavallaan.

Henkilökohtaisen tositarinan ja uusinta tietoa muistisairauksista yhdistävä kirja kysyy yllättäviä kysymyksiä: Mitä me voimme oppia muistisairailta? Onko muistisairaudessa lopulta kyse vain toisella tavalla muistamisesta? Ja ennen kaikkea: voiko omainen jatkaa vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvää elämää?

Kirja kulkee läpi koronapandemian ja ottaa yhteiskunnallisesti kantaa muistisairaiden ihmisten yksin asumiseen ja omaisen takkuiseen taipaleeseen hoitopolulla. Kolmentoista vuoden omaishoitokokemuksella Jensen etsii vastausta siihen, kuinka muistisairaan ihmisen voi kohdata arvokkaasti. Lopuksi Jensen uskaltautuu pohtimaan, kuinka suuri riski hänellä on sairastua muistisairauteen itse.